Tekoäly liikuttaa koneita

Autonomiset koneet on Fonzitin käyttämässä jaottelussa yksi tekoälyn sovelluskohde. Autonomisia koneita ovat esim. autonomiset autot, teollisuusrobotit ja ihmisen kaltaiset robotit eli humanoidirobotit. Joskus myös automaattista tietokoneohjelmaa kutsutaan robotiksi, mutta koneiden kategoriaan se ei kuulu.

Autonominen auto eli robottiauto herätti paljon huomiota ja keskustelua 5-10 vuotta sitten, kun ympäri maailmaa tehtiin onnistuneita kokeiluja ja onnettomuuksiakin sattui. Juuri nyt tekoälyhuomion keskipisteenä ovat vaihteeksi kielimallit, mutta se ei tarkoita etteivätkö autonomiset autot jatkaisi kehittymistään.

Suomessakin ajaa robottiautoja

Suomen ensimmäiset robottibussit kulkivat muun liikenteen joukossa vuonna 2016. Sittemmin kokeiluja on tehty paljon lisää, ja parhaillaan robottibussit ajavat Tampereen Hervannassa ratikan syöttöliikennettä. Rekkojen saattueajoa (platoon driving) on kokeiltu Helsingin ja Tampereen välisellä moottoritiellä. VTT on uranuurtaja autonomisten henkilöautojen tutkimuksessa erityisesti talviolosuhteissa.

Jos tai kun suurin osa tieliikenteessä liikkuvista ajoneuvoista on autonomisia, liikenteen turvallisuus, energiatehokkuus ja ajankäyttö paranevat merkittävästi. Kun koneen anturit ovat tarkempia ja reaktioaika lyhyempi kuin ihmisen, autot voivat ajaa lähempänä toisiaan ja väylien välityskyky kasvaa. Autot verkottuvat ja tietävät ajantasaisen liikennetilanteen, jolloin ne voivat tasata ruuhkia ja optimoida energiankulutusta.

Robottiautot vaativat muutoksia lainsäädäntöön sekä herättävät keskustelua vastuusta ja etiikasta. Jos auto joutuu valitsemaan, suojeleeko se kyydissä olevaa ihmistä vai auton keulan edessä olevaa ihmistä, miten sen pitäisi toimia? Jos tekoäly toimii väärin, kenen on vastuu? Toistaiseksi tieliikenteessä liikkuvalla autolla on oltava vastuullinen kuljettaja. Eri maiden lainsäädännöt vaihtelevat, tuleeko kuljettajan olla auton sisällä. Nämä kysymykset täytyy ratkoa, ennen kuin autonomiset autot voivat toden teolla yleistyä.

Kuva: University of Toronto, CC BY-SA 4.0

Robotti tuo ostokset kotiin

Autonomisia kuljetusvälineitä ovat myös viime vuonna Espooseen ja tänä vuonna muutamaan muuhun kaupunkiin ilmestyneet lähikaupan ruoanjakelurobotit. Sympaattisiksikin mainostetut kuusipyöräiset kärryt herättävät vielä hämmennystä ja uteliaisuutta liikenteessä, mutta ainakin tämän jutun kirjoittaja on todistetusti saanut kassillisen ruokaa kotiovelleen. Lentäviäkin jakelurobotteja on maailmalla kokeiltu. Suljetuilla alueilla, kuten satamissa ja tehtaissa, liikkuvat robotit taas mahdollistavat huomattavasti kehittyneempää automaatiota ja optimointia.

Teollisuudessa autonomisiksi koneiksi voidaan luokitella teollisuusrobotit, jotka tyypillisesti muistuttavat ihmisen käsivartta. Teollisuusrobotin autonomisuus vaihtelee yksinkertaisesta toistotyöstä monipuoliseen ja joustavaan laitteeseen, jota ohjaa tietenkin tekoäly. Oma lajinsa ovat yhteistyörobotit eli cobotit (collaborative robot), jotka työskentelevät yhdessä ihmisen kanssa.

Humanoidirobotilla on ihmisen vartaloa tai päätä muistuttava muoto. Robotin toiminnan kannalta ei ole merkitystä, näyttävätkö kamerat silmiltä tai tuleeko ääni suuta muistuttavasta kaiuttimesta, mutta tietyissä käyttötarkoituksissa ihmismäisestä ulkonäöstä voi olla hyötyä – tai pikemminkin iloa. Humanoidirobotteja käytetään tutkimuksessa, hoitotyössä ja viihteessä.

Autonomisten koneiden sovellusalue ei tietenkään ole tarkkarajainen, koska koneet sisältävät itsessään monenlaista tekoälyä, kuten konenäköä ja ennustamista. Joka tapauksessa jännittävien sovellusten buumi vaatii tälläkin alalla osaamista, työtä ja pienin askelin etenemistä.